Elämme harvinaislaatuista ajanjaksoa, joka on tuonut mukanaan mukautumisen elämään ilman fyysisiä kohtaamisia. Onneksemme digitalisaatio on mahdollistanut kanssakäymisen myös etäämmältä – virtuaalisesti. Aivotutkija Katri Saarikivi oli vieraana virtuaalitapahtumassamme 2.4.2020. Hän avasi vuorovaikutuksen sekä yhteisöllisyyden merkitystä ja antoi vinkkejä niin erityisajan aikaiseen kuin sen jälkeiseenkin virtuaaliseen kanssakäymiseen.
Mihin virtuaalisen kanssakäymisen aikana tulisi kiinnittää huomiota?
Turhat palaverit ovat jääneet pois, mutta toisaalta niin ovat myös äärimmäisen tärkeät kahvihetket eli sosiaalinen kanssakäyminen työn lomassa. ”On täysin mahdollista tehdä etätyötä, on täysin mahdollista kokoontua etäältä virtuaalityökalujen kautta, mutta siinä pitää kiinnittää huomiota vähän muunlaisiin asioihin, tarkempaa huomiota vuorovaikutuksen laatuun ja asioihin, jotka siihen vaikuttaa. On esimerkiksi kokonaan hajautettuja firmoja, joissa kaikki tekee aina etätöitä mutta heillä on paljon erilaisia keskustelualueita, joissa saa turista ihan niin kuin kahvihuoneessa.”
Saarikivi tunnistaa virtuaalisissa kokoontumisissa paljon potentiaalia ja etuja: ”Voidaan saavuttaa valtavia ihmismääriä, joita ei muuten saataisi samaan paikkaan. Ja jos näitä tapahtumia ja kohtaamisia suunnittelee huolella, niistä voi oikeasti tulla yhteinen kokemus ja yhteisöllisyyden tunne ihmisille.” Saarikiven mukaan myös videoneuvotteluiden avulla voi paljastua, että kaikilla osallistujilla on omat arkensa ja kiinnostuksen kohteensa – ja tätä kautta vuorovaikutus voi syventyä ja parantua, kun tajutaan että olemmekin kaikki samanlaisia. ”On erittäin tärkeää tajuta, että tässä on ihan oikea ihminen vastassa. Joskus työyhteisöissä hämärtyy ihmisyys, kun ollaan tiukasti työroolien takana.”
Virtuaalisen kanssakäymisen peruspilarit
”Ihmisillä on eriävät tarpeet läheisyyteen”, Saarikivi toteaa. ”Joillekin voi olla ihan kiva juttu, että nyt ei tarvitse ravata palavereissa ja voi miettiä, että minkälainen vuorovaikutus oikeasti on tarpeen. Mutta jos pitkään joutuu olemaan pelkästään etäyhteyden varassa, niin kyllä se on aika tavalla erilaista kuin että oikeasti ollaan kasvotusten.” Energian ja reaktioiden peilaaminen ei Saarikiven mukaan onnistu virtuaalisesti samalla tavalla kuin samassa tilassa ollessa ja kaikkea ihmisten välillä siirtyvää tietoa ei Saarikiven mukaan voi tiedostaakaan: ”Me saadaan tosi paljon tietoa toistemme tunteista, toistemme aikeista, ajatuksista, ihan vaan kehonkielen kautta”, Saarikivi havainnoi. ”Ja vaikka netissä voi olla video päällä, niin kun ei olla kuitenkaan kolmiulotteisia, eikä nähdä koko kehoa, niin jää paljon tietoa puuttumaan siitä, että mikä fiilis sillä toisella ihmisellä on.”
Pelkän tekstin varassa ollessa on helppo ymmärtää väärin. ”Jos kasvotusten sanot jonkun asian pieni pilke silmäkulmassa, niin tiedän että vitsailet. Mutta kun se on mustaa valkoisella, se voi tuntua jyrkemmältä.” Saarikivi suositteleekin panostamaan kahteen virtuaalisen kanssakäymisen peruspilariin:
- Viesti itse selkeästi
- Oleta parasta toisista
Aivotutkijan mukaan ihmisten ajattelussa kyynisyys vastaviestijän tarkoitusperistä ottaa helposti vallan. Saarikivi toivoo erityistilan jälkeenkin ihmisten kiinnittävän huomiota ja panostavan vuorovaikutuksen laatuun, ymmärryksen todelliseen syntymiseen netissä. ”Tästä voi seurata paljon hyvää. Tämä pakottaa meidät kiinnittämään enemmän huomiota siihen, että miten ymmärrän toisia netissä ja ilmaisenko itseäni oikein”, Saarikivi uumoilee.
Virtuaalisuuden kautta tasa-arvoistuva työyhteisö
Yhteisöllisyyttä luo Saarikiven mukaan jaetun kontekstin kokemus. Fyysisen tilan puuttuessa, pitää tapahtumaa, yhteisöä tai kokousta yllä vuorovaikutteisuus. ”Tärkeää on mahdollisuus osallistua ja kokemus siitä, että osallistuja on merkityksellinen tapahtuman onnistumiselle. Siihen pitää satsata. Pitää luoda monipuolisia tapoja ihmisille ilmaista itseään ja tuoda esiin tunnetietoa, tuoda itseään monipuolisesti esiin. Silloin ollaan menossa hyvään suuntaan.” Yhteisöllisyyttä tukevat myös jaetut kokemukset, tunnekokemukset, yhteinen rytmi tai vaikkapa musiikki; ”Musiikki voi viedä meitä samaan kokemukseen, samaan tunteeseen. Sillä voi olla yllättäväkin voima tällaisessa tilanteessa.”
Tämänhetkinen tilanne ja työskentely virtuaaliympäristössä saattavat myös tasa-arvoistaa työyhteisöjä, normaalisti hiljaisempien ihmisten päästessä rohkeammin ääneen. Kynnys itsensä ilmaisuun on netissä matalampi, ja tämä voi olla hyvä asia työyhteisöjen innovaatioille.
”Kriisit voivat monesta syystä tuottaa innovaatioita,” Saarikivi muistuttaa.
Katso Katrin puheenvuoro ja koko tallenne Tapauksen 2.4.2020 omasta Tapahtuma syntyy uudelleen -virtuaalitapahtumasta täältä.
